Hei!
Tässä blogissa viittaan useassa mediassa viitattuun keskusteluun koskien Vantaan asuntopolitiikkaa (esim. HS 18.1). Artikkelissa nostettiin esiin Vantaan Kivistön asuinalue, joka on karrikoiden tehty lapsiperheelle mahdottomaksi asua. Kauaskantoinen unelma oli luoda asuinalue, jossa elettäisiin yhteisön kaltaisesti ilman autoliikenteen tuomia ”haittoja”. Vastavuoroisesti alueelle luvattiin siinä määrin julkista liikennettä ja lähipalveluita, että autolle ei edes olisi tarvetta. Tähän suunnitelmaan uskottiin jopa niin paljon, että autopaikkojen kaavoitus jätettiin tarkoituksella pieneksi. Tarkoitushan on, että lapsiperheet tulevat toimeen ilman autoa.
Vettä on virrannut Vantaanjoessa ja lupaukset paremmista palveluista eivät ole toteutuneet. Tietenkin 30 vuoden asuntolainan kanssa ei ole tarpeen tehdä hätiköityjä päätöksiä mutta 5-6 vuoden odottelun jälkeen sitkeimmätkin ovat alkaneet jo luovuttaa. Asuntoja on tullut reilusti myyntiin, epävirallisesti kuulin, että jopa puolet Vantaan myynnissä olevista kt-asunnoista on Kivistön alueelta. Myyntihän on hyvä asia, jos kysyntää on, mutta kun ei taida olla. Lisäksi vallitseva ylitarjonta laskee koko alueen asuntojen hintoja. Näinhän kaavoituksen ja kaupunkisuunnittelun ei pitäisi toimia että uusien asuntojen hinta on korkeimmillaan ostohetkellä.
Jokainen voi kartasta katsoa missä Kivistö sijaitsee ja tehdä johtopäätökset asiasta. Mitään tarvetta optimoida asumiskäyttöön suunnatut neliöt tonttimaasta ei ollut. Tilaa kyllä riittää joka suuntaan. Kyse on ollut puhtaasti ideologisesta valinnasta ja yhteiskunnallisesta ”kokeilusta”. Valitettavasti todellisissa asukkailla ja heidän rahoillaan.
Lähden asunto- ja liikennepolitiikassa siitä, että Vantaalla kaikille on tilaa! Meidän ei ole mitään tarvetta lähteä kansainvälisten trendien mukaan rakentamaan miniasuntoja tai ”autotonta keskustaa”. Vantaa ei ole yksi suuri ahtaasti rakennettu suurkaupunki, jossa asuisi 5 000 asukasta neliökilometrillä. Pikemminkin Vantaa muodostuu 20-25:stä noin 10 000 asukkaan pienemmästä urbaanista keskittymästä ja maisema muistuttaa enemmän suomalaista pikkukaupunkia kuin kansainvälistä suurkaupunkia. Uskon, että tämä on myös syy asua Vantaalla – olemme sopivankokoinen ja toimiva kaupunki. On itsensä ampumista jalkaan rikkoa huonoilla päätöksillä jotain sellaista mikä jo toimii.
Ehdokkaana lähden siitä, että asumista ja liikennettä rakennetaan lapsiperheen ehdoilla, joilla lähes kaikissa tapauksissa on jonkinlainen henkilöauto käytössään. Toisaalta, myös julkista liikennettä on kehitettävä ja mahdollistettava sujuva eri liikennemuotojen yhteiselo. Sama koskee asumisen kaavoitusta. Kysyntää on normaaleille perheasunnoille, ei ideologiselle ”unelmalle”.
Jussi Järvinen, kuntavaaliehdokas, Vantaa